Olenko nyt Zen?

Istun sohvan reunalla ja huokailen.

Lauantaipäivä kuluu kuin zen.

Katson parhaat lastenohjelmat,
ja käyn varhain aamulla kaupassa.

Kannoin sieltä neljä croissanttia ja meetvurstia.

Tätäkö on olla zen? Muuta kaipaa en, kuin tämän olotilan ja hetken, joka kesti aivan kuin ikuisuuden. Se oli zen.

Runo – Zen

– Hanna

Päivälenkki polulta kotiin

Minä kärsin edelleen voimakkaasta väsymyksen tunteesta. Tilanne on kääntynyt niinpäin että kirjaimellisesti liikun pakoon oireita, sillon kun ne alkavat vyöryä voimalla päälle. Rasitustasoa nostamalla olen päässyt hieman voimistamaan omaa kehoa, ja ajattelutapaa että kuinka tästä selviän. Nyt selviän tällä tavoin, ja olkoot niin. Nautin suuresti kun pääsee luontoon kävelemään ja keräämään itseensä elinvoimaa raikkaasta ilmasta. Pääsinpä mummini luo kahville käymään, ja sinne päästyä päätin jaksaa kävellä kotiin.

-lähimetsä & järvinäkymä

-tunnelmallista

-taikametsä!

-päiväkahvit ja kinkkutomaattivoileipää.

-polulta pääsi kotiin päin

-liekin loimussa

-suuri ikkuna ja ruokapöytä. Vaalea tunnelma rauhoittaa mielen!

Näihin tunnelmiin. Hyvää keskiviikkoa! Lähde reippailulle ulos 🙂

Hanna

Eteenpäin sano mummo lumessa

Otsikon oli tarkoitus olla: On vaikea mennä eteenpäin. Mut ei se aina oo. Puhutaampa siitä. Joo, toki on vaikeaa mennä eteenpäin, se on ikäänkuin luonnon laki. Ja vaikeuden tunteet kasaantuu. Jos ne kasaantuu, niin ne alkaa väistämättä tekemään sellasen hitaan fiiliksen ja luottamus omaan toimintakykyyn laskee. Joskus se voi käydä tosi matalalla, toisinaan se on pidempään matalaliitoa, ja eräänä päivänä, vaikeuden tunne väistyy – vaikka vaikeudet ei sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan voittaa. Viimein!

Sen voittaa omassa päässään, kun näkee että on saanut tilaisuuden vahvistaa itseluottamusta. Se kannattaa tehdä, joka kerta kun siihen on mahdollisuus luotu. Elämme mahdollisuuksien hetkiä. Voimme luoda tyytyväisyytemme oman itseluottamuksen kautta! Luota siis itseesi! Sillä se on paras lahja jonka voit antaa muille ja Sinulle. 🙂

Voimaruno

Muista että olet arvokas,

Niinäkin hetkinä, kun et ole positiivinen

Käännä silloin nuppi väkevästi toisin päin,

Ja vaikka se olisi vaikeaa,

Oletkin juuri hyvin ja rohkeasti voit katseesi kääntää pois sielusta, jossa kärsimys elää

Älä ole kärsimyksesi, ole se rauha sisimmässäsi

Muistan miten ajattelin, että on itsekästä olla rauhassa ja pitää sisällään hyvää oloa

Vaan eihän se niin ole, ymmärrätkö

Kärsimys lisää kärsimystä, rauha lisää rauhaa

Puhdas on sielu, jota kamaluus ei kumoa.

-Voimaruno- by Hanna

Seuraa instagramissa @ffflorihanna

Maatuneempaa olemista

Rauhaa ja rakkautta. On ollut seesteinen syksy. Olen saanut vihdoin maatua ja traumaa purkautumaan. Purkaminen ei välttämättä paranna traumaa, vaan se että saa kohdata jonkun ihmisen juuri omana itsenä. Tai tämä ihminen saa sinut kohtaamaan itsesi omana itsenä..ei suojauksena, ei hätätilassa. Joku tai jokin on joskus saanut sinutkin käyttäytymään uudella tavalla, joka sai sinut unohtamaan jonkin aidon palan sinusta, ja tämä aiheuttaa unohduksen. Sen että mikä on esimerkiksi parasta sinussa, pahinta sinussa ja muuta vastaavaa kuvailua.. Niin hassua se on. Rankat tunnekokemukset, väärinymmärretyksi tuleminen, se että et koe muiden tutustuvan Sinuun vaan yhteen suojauksista. Näitä teemoja on minun matkaani kuulunut. En toki kestä enää jakaakaan kaikkea päivän valossa, sillä olen saanut uudenlaisen yhteyden minuun. Tästä lahjasta olen kiitollinen. Se sai minut syttymään kirjoitukseen sydämen äänellä uudelleen.

Itsenäisyyspäivänä metsässä.

Lupa olla sä

Musta tuntuu että on hyvä hetki kirjoittaa vähän muista syvemmistä aiheista. Olen niin pitkään joutunut tukahduttaa omaa tunnetta. Aitoa, sisäistä tunnetta ja ääntä, joka on sitä aidointa ja alkuperäisintä mihin rauha joskus jäi. Voi hitsi, että kaipaan kirjoittamista siinä tilassa. Voi surku, kuinka ison palan traumaa ja kipua elämä mun tielle on heittänyt. Anteeksi niille, jotka on joutuneet kestämään sitä minkälainen olen joutunut olemaan koettelemusten edessä. Mutta isoin anteeksipyyntö kuuluu minulle, MEille, ME -potilaille. En tiedä tulemmeko koskaan sitä saamaan. Heitteillejättö, medikaalinen, systemaattinen kaltoinkohtelu ja fyysisten löydösten kieltäminen – kuinka lääketiede kehtaa enää tämän kaiken tultua julki, kutsua itseään tieteen puolesta toimivaksi? Trauma on niin syvällä, ja se koskettaa niin monen arvokkaan ja tärkeän ihmisen elämää päivästä toiseen. Läheiset kieltää sairauden sitä myötä, miten oma käytöksesi muuttuu sairauden ja oireiden käydessä yhä vaikeammaksi sietää. Tätä tuskaa on vaikea puhua karmeiden koettelemusten jälkeen.

Sanat kantaa kauas. Mutta onko kokemuksesi riittävä lukemaan niitä sanoja, joita muut ääneen luettelevat? Väärinymmärryksen tuska on osa sairauskertomuksen värillisyyttä. Se mikä on jo vaikeaa ja haurasta, sen päälle muut värejään piirtävät. Sen takia haluat pysyä hiljaa. Harmaana. Niin että joku päivä kun olet tarpeeksi voimakas piirtämään omalla värilläsi rajat, ei kukaan siihen päälle mitään tekisi.

Trauma muuttaa sinua

Mentaalinen trauma on toisenlainen, joskin sielullisesti levollisempi. Mentaalinen trauma on kokonaisvaltaisempi, ja siihen tarvitaan koko kehoa, jotta voi toipua. Näes, joku joka sinut traumatisoi, aiheuttaa kolhun syvään tietoisuuteesi. Sinne jota olet varjellut ja jonne kellään, edes lähimmäisillä ei ole asiaa ellei pyydä. Ja pyytämällä pääsee pitkälle. Jotkut vaan eivät osaa pyytää. He näkevät sen mikä sinussa on, ja mielellään rikkovat rajasi, jotta saavat nähdä sen mitä he sinulta haluavat. Mitä enemmän laitat rajoja, sen syvemmin ne rikkoo. Trauma on syntynyt.

Voiko sitä unohtaa? Voiko päästää itsensä ehjäksi? Se vaatii hyvin paljon rohkeutta, nähdä oma itsesi päivän valossa uudelleen. Ja olla kauan aikaa se koettelemus. Taistella vastaan sitä mikä pyrkii nousemaan, ja mille ei halua antaa sijaa, ikäville tunteille. Meidän ei kuulu uida ja uiskennella ikävyydessä ja negatiivisuudessa, se ei ole elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on uida tasapainossa, painottomassa tilassa, se jolle elämä tapahtuu. Siinä ei raskaat emootiot paina, mutta koet usein väsymystä, haluttomuutta ja tietoista ponnistelua. Sitä kutsutaan myös työnteoksi ja eteenpäin menoksi. Mennä eteenpäin, on aina tarkoitus. Loikkia taaksepäin, on hukata tarkoitus.

Näillä sanoilla, toivotan sinulle arvokasta päivää. Jos kirjoitukseni kosketti sinua, otathan yhteyttä ammattilaiseen joka voi sinua auttaa vaikeiden asioiden kanssa, tai jos haluat kiittää, se käy kommentoimalla. Aihe oli tänään rankka 🙂 Voimia!

Seuraa instagramissa @ffflorihanna

Kuva: Instagram @moomins_house