Kuuluisia viimeisiä sanoja

Halusin vielä kirjoittaa viimeisen postauksen McFatiguena, jäähyväisiksi.

10 kultaista ohjetta sinulle, joka kärsit CFS:stä tai FM:sta

  1. Ensimmäinen asia, joka vie sinut kohti mielenrauhaa ja onnellisuutta on hyväksyntä. Hyväksy tilanteesi täysin sellaisena kuin se on. Älä vähättele sairauttasi, vaikka se onkin muille näkymätön. Kohtaa kaikki tunteesi ja käsittele ne. Et pääse eteenpäin niin kauan kuin esität tervettä tai jotain muuta mitä et ole.
  2. Älä yritä liikaa. Tähän on helppo kompastua, sillä useimmat meistä ovat luonteeltaan ahkeria ja aikaansaavia ihmisiä, ja nauttivat siitä. Ylitekeminen kostautuu aina. Jaksota tehtävät ja askareet. Älä koe syyllisyyttä siitä että päätät olla tekemättä. Se on investio parempaan tulevaisuuteen.
  3. Etsi sisäinen zen joka tilanteessa. Hengitä rauhallisesti sisään – pidätä hetki – ja sitten ulos. Hengitä vatsaan. Se aktivoi vagus-hermoa joka aktivoi parasympaattista hermostoa. Kun meinaat hätääntyä tai hermostua, syvähengitys toimii vastavaikuttajana sympaattisen hermoston toimintaan.
  4. Muuta vanhoja toimintatapoja. Väitän, että meistä jokaisella on sellaisia opittuja toimintatapoja ja -malleja, jotka ehkä estävät meitä voimasta paremmin. Pessimistinen ajattelu, uhriutuminen, läheisriippuvuus, päihteet, addiktiot..henkinen kehitys on iso osa toipumisprosessia. Kyseenalaista entiset toimintatapasi, ja mieti, onko aika oppia uutta.
  5. Päästä irti. Et voi hallita kaikkea. Uskalla kohdata elämä sellaisena kuin se on. Opettele luottamaan jokaiseen hetkeen yksi kerrallaan. Niin kauan kun yrität pitää langat omissa käsissäsi, et voi täysin rentoutua ja voida paremmin. Tästä kärsii varmasti moni. Stressi ja paineet myrkyllisintä tässä sairaudessa. Lakkaa luomasta itsellesi paineita – äläkä suostu ottamaan niitä vastaan muiltakaan.
  6. Ruokavalio. Olet mitä syöt. Ei tarvitse noudattaa dieettiä, mutta huolehdi että syöt monipuolisesti ja ravinteikkaasti. Mielummin enemmän kuin vähemmän. Vältä sokeria, vehnää ja maitotuotteita. Muista juoda (suola)vettä tarpeeksi joka päivä.
  7. Rakasta. Ole yhteydessä sellaisiin ihmisiin, jotka auttavat sinua voimaan paremmin. Välttele sellaisia ihmisiä jotka syövät sinua sisältä päin.
  8. Ota terapialemmikki. Eläimillä on stressiä alentava vaikutus. Hoitokoira tai oma lemmikki auttaa elämään hetkessä.
  9. Ole ulkona. Keksi keinoja saada happea riittävästi joka päivä. Jos et kykene menemään ulos, pue ulkovaatteet päälle ja mene parvekkeelle istumaan. Avaa ikkuna. Raikas ilma puhdistaa kehoa ja virkistää.
  10. Älä ajattele paranemista. Se ei tapahdu huomenna, eikä ylihuomenna. Ei ensi viikolla, ei ensi kuussa. Tämä on prosessi, jonka pääasia on saada sinut voimaan paremmin kehossasi. Paraneminen on mahdollista. Neutraali ja realistiset ajatukset auttavat pitkässä juoksussa tasapainon löytämiseen.

Kohdat 1 ja 10 liittyvät tavallaan toisiinsa. Ei ole ihmelääkettä tai hoitoa joka parantaa sinut, varsinkaan jos kyseessä on autonomisen hermoston epätasapaino. Hyväksyminen tarkoittaa myös sitä, että hyväksyt ajatuksen että et ehkä koskaan parane. Kuuntele vaistoasi ja kehoasi arjen tilanteissa. Päätä tehdä toisin, kuin ennen tekisit. Heti kun huomaat, että olet tekemässä sitä mikä johtaa loputtomaan oravanpyörään, päätä jättää tekemättä. Sairaus on kuin elämäsi vaiken avioliitto tai koliikein vauva. Se kasvattaa kärsivällisyyttä niin uskomattoman paljon. Siitä toipuminen on elämäs suurin saavutus.

Tässä viimeiset ohjeeni. Henkinen kasvu on ehkä kaikista vaikeinta.

(Linkitän uuden blogin tänne piakkoin, muistakaa tulla lukemaan!)

McFatigue lopettaa

Nyt on aika siirtyä eteenpäin. Sairauteni vaikuttaa olevan vaikeasti voitettava, ja olen kuullut että CFS on ainoa sairaus, josta paranee kun ei yritä liikaa. Tiedän mitä se tarkoittaa minun kohdallani. On lakattava etsimästä parannuskeinoa, jota alituiseen etsin, vaikka koen hyväksyneeni tämän tilanteen. Pitäisi päästää vaan irti pelosta ja ahdistuksesta. Se ei paranna, että on koko ajan huolissaan ja stressaantunut. En tule paranemaan luultavasti koskaan ennalleen, ja pystyn suhtautumaan siihen neutraalisti. Se ei ole sama asia kuin luovuttaminen. Niin kauan kun olen elossa ja hengitän, en ole luovuttanut. En siis tahdo kuulla keneltäkään että älä luovuta tai sun on pakko parantua. Jos jonkun on vaikea hyväksyä minut kroonisesti sairaana, se ei ole minun ongelmani. Olen käsitellyt blogin kautta sairastumistani, mikä on tietysti ollut vaikeaa. Ensimmäiset 20 vuotta elämästäni olen ollut terve ja aktiivinen urheilija, ja yhdessä yössä menetän toimintakykyni. Siinä on käsiteltävää kerrakseen, mutta alan hyväksyä sen nyt kun voin todeta että tästä ei parannuta tahdonvoimalla. Asiat etenee omalla painollaan ja minua tutkitaan vielä. Adrenaliinikokeilu on nyt jäissä. Se paransi merkittävästi verenkiertoa ja sydämen työskentelyä, sekä poisti huimauksen. Myös rannekivut lähti. Kuitenkaan se ei toiminut unettomuuten toivotulla tavalla, niin päätin jättää sen toistaiseksi.

Lopetan sairasblogin pitämisen vuoden loppuun mennessä. En aio enää puida vointiani, koska se on tasaisen vaihtelevaa, tulee varmaan aina olemaan. Krooninen sairaus on nyt osa minua, ja hyväksyminen on ollut helpompaa kun olen ymmärtänyt että erityisherkkyys selittää osittain miksi kävi niinkuin kävi. Haluan kehittyä ihmisenä ja keskittyä aina vain tähän päivään ja olla hetkessä läsnä. Ei enää menneiden murehtimista ja tulevaisuudesta huolestumista. En aio tavoitella sellaisia asioita joita yhteiskunnassamme ihannoidaan, vaan sellaisia asioita jotka saa mut voimaan paremmin. Myös läheisten olisi hyvä hyväksyä se että olen vaikeasti sairas, jotta voitaisiin keskittyä hyviin asioihin. Vain perhe tietää ja näkee miten vaikeaa välillä on näiden oireiden kanssa, ja että niiden kustannuksella ei tule pelleillä. En parane vitseillä tai vähättelyllä. En huudolla tai naurulla. Harmonia ja tasaisuus on ihan kultaa oireille, ja ettei saa liikaa aistiärsytystä ja stimulointia kerralla, mikä vie hermoston ylikierroksille ja uuvuttaa.

Blogin aloittaminen oli ehdottomasti hyvä juttu ja se on auttanut paljon. Ihanaa että joku myös on lukenut näitä juttuja ja saanut apua. En kuitenkaan pysty olemaan ilman blogia enää, joten päätin aloittaa ruokablogin vuoden vaihteessa, jota tulen päivittämään varmasti hyvin satunnaisesti. Tarkoitus olisi tehdä pääasiassa terveellisempiä herkkuja, raakakakkuja, paleoruokaa ja mitä nyt ikinä satun keksimään. Tietysti sillä ehdolla että pystyn ylipäätään mitään tekemään. Inspiraatiota kuitenkin löytyisi. Selkeä tyyli on vielä miettimättä, nimeäkään en vielä tiedä, mutta siellä ei enää puhuta sairaudesta – se on varmaa. Linkitän uuden blogin sitten tänne.

Tack och adjö!

Elämästä viisastuneena

Avainsanat

Nyt on päästävä pohtimaan ja syventymään. Elämään nimittäin. Toissapäivänä törmäsin aiheeseen ekstroverteistä ja introverteistä. Suurin osa ihmisistä on ekstroverttejä, heitä kuvataan näin:

Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit. Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin arvostettuja. Ekstroversion ihannointi näkyy esim. siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.

Introvertit taas ovat ekstroverttien vastakohtia:

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.

Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein älyä tai logiikkaa vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut, hän pitää hyvin järjestäytyneestä elämästä eikä luota impulsiiviseen päätöksentekoon. Tutkimuksissa [2] on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Introvertti ei ole sama asia kuin erityisherkkä. Erityisherkistä 1/3 on ekstroverttejä, ja suurin osa introverttejä. Näin ollen minä tunnistaudun introvertiksi erityisherkäksi. Mutta joiltain osin olen kyllä ihmistyyppi, koska ne kaikista lähimmät ja tärkeimmät ihmiset on niitä ketkä antaa voimaa eikä vie sitä. Niitä mä tuun tarviimaan aina. Parhaat ystävyyssuhteet on syntynyt vähän niinku vahingossa. Onneksi vahinkoja sattuu. Introverttiys näkyy eniten arjessa siinä että en tee helposti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, enkä tykkää olla huomion keskipisteenä. Mielummin vähän sivussa ja huomaamaton.

Kun eletään maailmassa jossa suurin osa ulospäinsuuntautuneita ekstroverttejä, välillä oma identiteetti on kadonnut kun on luullut että itsessä on jotain vikaa kun ei ole niin puhelias. Se varmaan johti siihen että yritin olla sosiaalisempi, vaikka tunsin että se vei voimia. Se liittyy CFS:n puhkeamiseen. Kaikki liittyy! Viime aikoina oon ajatellu että se oli ihan mun omaa syytä että sairastuin, koska tietentahtoen tein asioita jotka vaan kulutti. Miksi tein niin!? No, en kuunnellut tarpeeksi itseäni. Olin liian herkkä ulkopuolisille mielipiteille ja näkemyksille. Tein vaan niin vääriä asioita – ja kuvittelin että teen ihan oikein – koska kaikki muutkin tekee näin. Kukaan ei voi sanoa että ”sun pitäisi tehdä sitä ja tätä mielummin”. Vain itseään kuuntelemalla tietää mitä haluaa.

Elämänkoulun suurin oppi on tullut käytyä. Tuskaisesta vastoinkäymisestä on tullu mulle vahvuus. Kolikolla on aina toinen puolensa. Kipu ja tuska tuo aina mukanaan uutta ja kaunista. Nyt ymmärrän niin hyvin kliseisiä sitaatteja vanhoilta viisailta. Ymmärrän niin hyvin mistä elämisessä on kyse. Se on niin yksinkertaista, että tarvitsin opetuksen nähdäkseni sen. Näin on käynyt aina ja niin tulee käymään. Monelle, jotka poikkeavat omalta polultaan – tai eivät saa olla sitä mitä on. Siinä piilee ehkä elämisen hienous ja herkkyys. Kaikki voi olla ohi silmänräpäyksessä. Ihmisen pitää olla vain sitä mitä on. Ei mitään muuta. Ehkä toivon, että voisin omalla esimerkilläni estää jonkun toisen sairastumisen, ja auttaa oivaltamaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Haluan oppia lisää!

Vadelmainen raakajuustokakku

Avainsanat

, ,

Marraskuulle meni, mutta sain vihdoin tehtyä ensimmäisen raakakakkuni. Löysin helpon ja maistuvan kuuloisen reseptin, joka ei mennyt pieleen. Raakakakku on helpompi saada onnistumaan, koska aineita ei tarvitse mitata niin tarkkaan eikä uunia tarvita.

WP_20141107_014[1]

Raaka-vadelma-juustokakku

Pohja
reilu desi pekaanipähkinöitä (tai esim. manteleita tai saksanpähkinöitä)
vajaa desi pehmeitä taateleita (n. 7 kpl)
ropsaus CocoVin Kalaharin suolaa

Täyte
n. 3 dl (liotettuja) cashewpähkinöitä
1-2 sitruunan mehu
1 tl aitovaniljajauhetta tai 1 vaniljatangon siemenet
n. 1 dl (tai vähän alle) sulaa kookosöljyä
1/2 dl – 1 dl hunajaa/agavesiirappia

2 dl vadelmia

Pohja surautetaan blenderissä tai monitoimikoneessa, niin että pähkinät ja taatelit hienontuu ja on helposti levitettävissä vuokaan. Ripaus kalaharin suolaa tuo ihanasti pohjan makuja esille ja vie vähän taateleiden makeutta.

WP_20141107_006[1]

Sitten täyte. Kaikki ainekset vaan blenderiin ja välissä vähän vettä tai lisää sitruunamehua sekaan niin massa sekottuu kunnolla. Cashewpähkinöitä liotin liki 24h mutta 8h riittää jo pehmentämään ne niin että massa sileytyy helposti. Täytä pohja 2/3 täytteestä ja lisää lopputäytteeseen vadelmat ja sekoita blenderissä. Kaada ne valkoisen täytteen päälle.

WP_20141107_005[1]

WP_20141107_007[1]

WP_20141107_008[1]

Laita kakku pariksi tunniksi pakastimeen jähmettymään.

WP_20141107_009[1]

Ja se on valmis.

WP_20141107_010[1]

Kakku säilyy parhaiten pakastimessa pidempiä aikoja, mutta se pitää ottaa ajoissa sulamaan tarjoilua varten.

Alkuperäinen ohje täältä.

Thai-torstai

Avainsanat

, ,

Jaan teille helpon ja mausteisen bataattikeiton reseptin, joka on peräisin täältä. Kun säät kylmenee, rupee aina tekemää mieli lämmintä sosekeittoa. Sosekeitto on helposti sulavaa ja lämmittää koko kehoa. Ruoansulatuksee ja kehon lämmittämisee menee vähemmän energiaa. Siispä parasta talviruokaa. Ohje on muuten vaivaton, paitsi bataatti pitää lohkota. Ja se voi olla vaivalloista tylpällä veitsellä. InstagramCapture_f10f1893-d238-4fa7-b3c0-1d3f5cce29b1[1] Mausteinen bataatti-kookoskeitto 400-500 g bataattia 1 porkkana peukalonpään kokoinen pala inkivääriä 1 tuore chili (ei välttämätön) 2 tl punaista thai-currytahnaa 5 dl kana- tai kasvislientä suolaa 2 dl kookoskermaa/kookosmaitoa 1 limen/sitruunan mehu Me pistettiin mutkat suoriksi keittoa tehdessä: – Kiehauta kasvisliemi ja lisää bataattikuutiot, porkkana, inkivääri, chili, currytahna ja suolaa. Anna keittyä n. 20min, niin että bataatti on pehmeää. – Soseuta ja lisää kookoskerma (tai kookosmaito) – Lopuksi lisää limeä tai sitruunaa, mausta lisää jos tarvii Itse lisäsin sitruunanmehua, se tekee keitosta vähän kevyemmän ja vie makeutta. Ilman mehua keitto oli liian paksua ja ”ällöä”, eli se on aika välttämätön. WP_20141031_041[1] WP_20141031_043[1] WP_20141106_001[1]