Avainsanat


Nyt on päästävä pohtimaan ja syventymään. Elämään nimittäin. Toissapäivänä törmäsin aiheeseen ekstroverteistä ja introverteistä. Suurin osa ihmisistä on ekstroverttejä, heitä kuvataan näin:

Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit. Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin arvostettuja. Ekstroversion ihannointi näkyy esim. siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.

Introvertit taas ovat ekstroverttien vastakohtia:

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.

Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein älyä tai logiikkaa vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut, hän pitää hyvin järjestäytyneestä elämästä eikä luota impulsiiviseen päätöksentekoon. Tutkimuksissa [2] on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Introvertti ei ole sama asia kuin erityisherkkä. Erityisherkistä 1/3 on ekstroverttejä, ja suurin osa introverttejä. Näin ollen minä tunnistaudun introvertiksi erityisherkäksi. Mutta joiltain osin olen kyllä ihmistyyppi, koska ne kaikista lähimmät ja tärkeimmät ihmiset on niitä ketkä antaa voimaa eikä vie sitä. Niitä mä tuun tarviimaan aina. Parhaat ystävyyssuhteet on syntynyt vähän niinku vahingossa. Onneksi vahinkoja sattuu. Introverttiys näkyy eniten arjessa siinä että en tee helposti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, enkä tykkää olla huomion keskipisteenä. Mielummin vähän sivussa ja huomaamaton.

Kun eletään maailmassa jossa suurin osa ulospäinsuuntautuneita ekstroverttejä, välillä oma identiteetti on kadonnut kun on luullut että itsessä on jotain vikaa kun ei ole niin puhelias. Se varmaan johti siihen että yritin olla sosiaalisempi, vaikka tunsin että se vei voimia. Se liittyy CFS:n puhkeamiseen. Kaikki liittyy! Viime aikoina oon ajatellu että se oli ihan mun omaa syytä että sairastuin, koska tietentahtoen tein asioita jotka vaan kulutti. Miksi tein niin!? No, en kuunnellut tarpeeksi itseäni. Olin liian herkkä ulkopuolisille mielipiteille ja näkemyksille. Tein vaan niin vääriä asioita – ja kuvittelin että teen ihan oikein – koska kaikki muutkin tekee näin. Kukaan ei voi sanoa että ”sun pitäisi tehdä sitä ja tätä mielummin”. Vain itseään kuuntelemalla tietää mitä haluaa.

Elämänkoulun suurin oppi on tullut käytyä. Tuskaisesta vastoinkäymisestä on tullu mulle vahvuus. Kolikolla on aina toinen puolensa. Kipu ja tuska tuo aina mukanaan uutta ja kaunista. Nyt ymmärrän niin hyvin kliseisiä sitaatteja vanhoilta viisailta. Ymmärrän niin hyvin mistä elämisessä on kyse. Se on niin yksinkertaista, että tarvitsin opetuksen nähdäkseni sen. Näin on käynyt aina ja niin tulee käymään. Monelle, jotka poikkeavat omalta polultaan – tai eivät saa olla sitä mitä on. Siinä piilee ehkä elämisen hienous ja herkkyys. Kaikki voi olla ohi silmänräpäyksessä. Ihmisen pitää olla vain sitä mitä on. Ei mitään muuta. Ehkä toivon, että voisin omalla esimerkilläni estää jonkun toisen sairastumisen, ja auttaa oivaltamaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Haluan oppia lisää!

Mainokset