Avainsanat

, , , , , , , ,


Lääkäri soitti eilen. Se oli se lääkäri joka on tutkinu CFS potilaita jo monta vuotta ja on löytäny keinoja millä lievittää pahimpia oireita. On myös löytäny jonkunlaisen mallin joka soveltuu useimpien potilaiden oireiden aiheuttajaksi – autonominen hermosto. Kun kerroin että ldn ei auttanu niin hän sanoi että eihän sitä sitten kannata syödä, 1/3 potilaista se kun ei auta. Kuitenki se oli hänen mielestä erikoista ettei se auttanu. No sitten sanoin että tarviin tehokkaamman lääkkeen uneen, että se on nyt se isoin ongelma! Tosi hienosti hän myös selitti mikä ne unihäiriöt (lääkäri on myös unitutkija) aiheuttaa ja se on se hermosto. Mulla on kuulemma liian alhainen joku hermoston aktiivisuus, ja sen takia nukkumaan mennessä keho pitää ittensä virkeenä tai ei anna mun nukahtaa, koska muuten ”kuolisin”. Että keho estää nukahtamasta turvallisuussyistä laittamalla hälytyskellot päälle. Ja täähän kuulostaa taas tosi loogiselta koska miks muuten nukun huonosti sillon ku oon ollu päivällä liian aktiivinen! Eilen oli taas sellanen tilanne, tein liikaa ja just kun oli nukahtamassa keho herätti ittensä ja pääsin vaan pinnalliseen uneen ja uni oli katkonaista.

Mielekiinnolla kuuntelin että miksi tarviin lääkkellistä stimulointia ennen unta vaikka käyn kierroksilla jo ennestään. Juuri siitä syystä että sitä aktiivisuutta olis kehossa sitten itsestään ettei kehon tarvii lisätä sitä. Hän kirjoitti reseptin adrenaliinipistoksiin ja uuteen lääkkeeseen, Sirdaludiin. En vielä tiedä uskallanko kokeilla noita adrenaliinipistoksia, mutta niillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia rauhalliseen yöuneen. Hyvin erikoista. Äitin kerto että niitä käytetään yleensä ku elvytetään ihmistä. Juu u, döde. Sirdalud taas on enemmänki lihasrelaksantti, mutta myös jollain tapaa stimuloiva ja tehokas lääke uneen. Se voisi sopia mulle, koska toisinaan huomaan että jännitän lihaksia nukkuessa ja puren hampaita yhteen. Levollista unta nukun harvoin ja pyöriskelen tosi paljon nukkuessa. Se kaikki on solujen viestiä aivoille että tarvii lisää sympaattista aktiivisuutta tai kuollaan. Noin vertauskuvainnollisesti.

Nyt vaan odottelen sitten mun toisen lääkärin soittoaikaa pari viikkoa ennen ku lopetan Doxalin. Tuntuu kyllä siltä että asiat järjestyy. Tää lääkäri sano että pitää niihin opiskeluihin suhtautua kevyesti koska en tuu kestämään kovaa stressiä. Hän oli myös sitä mieltä että tää hermostoasia ei korjaannu itsestään koska se on synnynnäistä. Ja pitää vaan tietää omat rajat ja elää niiden mukaan. Oltiin kuitenki onnellisia että vointi on edes kohtalaisen hyvä, asiat vois olla huonomminkin. Kunhan vältän stressiä ja otan rennosti ja tiedän mitä teen, niin muutaman vuoden päästä on asiat paljon paremmin, toivottavasti. Mulla on kuitenki Toby mentorina ja hyvät lääkärit taustalla ja itekin oon niin motivoitunu näkemään vaivaa, niin ei ole syytä olla uskomatta toipumiseen. Asiat pitää nähä laajemmassa spektrissä, eli vuosissa. Ei kannata kiinnittää huomiota näihin yksittäisiin huonoihin hetkiin ja kausiin, koska niitä tulee. Voinnin edistyminen mitataan vuosissa tai puolissa vuosissa. Ens kesänä vertaan vointia tähän kesään. Tänä kesänä vointi on stabiilimpaa ku viime kesänä. En edes oikeestaan jaksa miettiä sitä että oonko terve vielä joskus. Oon taikka en, keskityn vaa aina tähän päivään. Olisi myös kiva päästä jotain tusaamaan sinne yliopistolle että sais muuta ajateltavaa.

Alan myös pikkuhiljaa luopumaan siitä teoriasta että mulla olis mykoplasma. Ei nää oireet viittaa enää sellaseen, koska tää hermoston epätasapaino ja verenpaineongelmat erottuu niin selvästi. Ruokavaliosta en aio stressata, pääasia taitaa olla että kroppa saa energiaa riittävästi ja hiilareita tarviin aika paljon. Välillä tuntuu etten tee mitää muuta ku syön! 😀

Mainokset