Lusikkateoria


Kuulin lusikkateoriasta jo kauan sitten ja aikomukseni on ollut kirjoittaa siitä. Löysin hyvän tarinan suomennettuna nuoresta naisesta, jolla on lupus. Voit lukea tarinan täältä. Se oli koskettava pieni tarina, siis siinä tapauksessa jos sen ymmärsi. Lusikkateoria pätee hyvin omalle kohdallenikin. Musta tuntuu joka päivä siltä, että mulle on annettu tietty määrä lusikoita, ja kun ne on käytetty ei energiaa ole enää jäljellää. Lusikat kuvastavat siis energiaa. Nyt alkaa olla jo niin kauan aikaa siitä kun oon ollu terve ja energinen, että alan unohtaa millaista se oli. Tähän väsymykseenkin tottuu. Oon tottunu elämää joka päivä vajailla energioilla ja olemaan jatkuvasti väsyny ja uupunu. Se on mulle arkipäivää enkä pääse siitä eroon vaikka miten haluaisin. Silti (!!) pyrin tekemään joka päivä asioita joista nautin ja saan mielihyvää kaikesta mistä ennenkin.

Oon ehkä maininnu tästä ennenki, mutta oon oppinu tän sairauden kautta kohtaamaan erilaisia tunnetiloja. Vihaa, surua, turhautumista, kiukkua, ärtymystä, ahdistusta mutta myös paljon iloa, onnea, rakkautta, uskoa ja toivoa. Kun oon käyny läpi niin monenlaisia tunnetiloja, on mieli aika puhdistunut. Toisaalta olo on kevyt, koska henkisiä painolasteja ei juurikaan ole. Sen on myös oppinut, että tunteita ei voi ennakoida eikä niitä voi syrjäyttää. Ne on kohdattava sillä hetkellä kun ne tulee. Monet itkut on itketty ja naurut naurettu. Huomaan usein että mun suu on virneessä kun katon telkasta Neljän tähden illallista ja elän niin niiden ihmisten hetkessä. Nauru ja huumori on iso osa selviämistä! Ja tässä kohtaa, kun menee niin huonosti ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, niin tulee mukaan musta huumori. Mut saa aika helposti nauramaan ja se on vaan hyvä juttu. Oon sitä mieltä että positiivinen ympäristö ja ajatukset on tärkeä osa toipumista. Se ei kuitenkaan tarkota sitä, ettei sais olla surullinen tai vihanen välillä, ne tunteet on käsiteltävä siinä hetkessä jotta voi päästä eteenpäin. Pystyn myös nauraamaan omalle väsymykselleni ja siskon kanssa heitetään läppää miten pääsisin portaat ylös sillon ku ei jalka meinaa nousta. 

Ei tässä vaan voi synkistellä kun mulla on niin parhaat ihmiset ympärillä! Kiitti!

Tietoa kirjoittajasta

Invisible Wellness

Olen itseoppinut parantaja, taikuuden ystävä, yrttien ja yrttisaippuoiden suurkuluttaja

2 vastausta artikkeliin “Lusikkateoria”

  1. Minäkin olen lukenut tuosta lusikkateoriasta, se on sinänsä ihan hieno esimerkki, mutta silti; jos näyttää ulospäin terveeltä, ihmisten on vaikea ymmärtää sitä miten pienistä asioista voi uupua. Itse väsyn myös todella helposti, mutta joka päivä yritän taistella väsymystä vastaan. Ja joskus sitä vaan on ajateltava, että tämä nyt vaan on tää mun osa elämää…

    1. Totta, tälläistä ei ymmärrä täysin jos ei itse koe. Mut just siksi toi lusikkateoria on konkreettinen esimerkki. Meillä on liian vähän lusikoita selviämään arjen kaikista askareista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s